The Garden And The Hedge | Piha, Pyhä, Metsä, Maa
Suomen kielen sana metsä on aikoinaan tarkoittanut rajaa, reunaa ja äärtä – kotipiirin laidalta alkavaa ihmiselle kuulumatonta valtakuntaa. Sanaa pyhä on puolestaan käytetty määrittelemään erityistä paikkaa luonnossa, aikaa tai olentoa. Niin pyhään kuin metsään on liittynyt kunnioitus ja myös sen hyväksyminen, että on olemassa alueita, joita ei koskaan voi täysin kokea, hallita tai ymmärtää. Sanojen merkitykset määrittelivät rajoja, joiden ylittämiseen tarvittiin lupa, ne ylläpitivät varovaisuutta ja estivät siten ihmistä toimimasta kohtuuttomasti. Luonnon antimia ei voinut ottaa vaan pyytää.
Suomen luonnonuskoisessa kansanperinteessä joitain puita on pidetty pyhinä. Myyttisen ajattelun mukaan maailmaa hallitsevat näkymättömät voimat ja niiden suopeus kaikelle toiminnalle on ollut tarpeen varmistaa. Tässä vuorovaikutussuhteessa on ollut välttämätöntä antaa jotain, jotta on voinut saada jotain. Niin taiteen kuin riittien ensisijaisena tehtävänä on ollut luoda yhteys näkymättömän pyhän ja aineellisen maailman välille.
Kohtuuttomuus on johtanut ihmiskunnan kriisiin. Rajat ovat rikkoutuneet. Maapallon keskilämpötila on ylittänyt esiteollisen tason 1,5 asteella, biosfäärin kantokyky on vaarassa, maamme metsien kestävän hakkuun rajat on ylitetty ja metsämme ovat muuttuneet hiilinielusta hiilen päästölähteeksi. Olemme olleet taipuvaisia luottamaan vain itseemme, teknologiaan ja talouskasvuun, emme niinkään maahan ja toimiviin ekosysteemeihin.
Nykypäivän tieteellinen maailmankuva voisi kenties palauttaa meille metsän ja pyhän. Sen sijaan, että luonnontiede olisi riisunut elämän monimuotoisuudesta sen ihmeen kaltaisuuden, on se päinvastoin luonut yhä tarkempaa ja samalla ihmeellisempää kuvaa äärettömän monimutkaisesta elämän verkostosta. Eikä sen äärellä vastaanottavainen ihminen voi muuta kuin hiljentyä kunnioituksesta.
KUBUn kesänäyttelyn puihin ja metsään sijoittuvissa teoksissa tarkastellaan rajoja, jotka erottavat kuolleet elävistä, nykyisyyden menneestä, elämää hallitsevat näkymättömät voimat arjen näkyvästä todellisuudesta ja kulttuurin luonnosta. Rajalla on mahdollista kurottautua kohti yhteyttä, muistaa ja suhteuttaa asioita. Näyttelyssä jokainen teos on kohtauspaikka, joka ylläpitää muistoa puista ja metsistä jonain enempänä kuin, mitä niistä on kenties välittömästi havaittavissa. Tuo huomaamaton voi olla luonteeltaan animismista tai tieteellisen tutkimustiedon osoittamaa.
Eija Isojärvi
Kuusi. Keramiikasta ja pellavakuitupaperimassasta tehtyjä
pesiä.
Vanhan kuusen oksien suojassa on pesiä. Pesä on paikka elämän alulle; soluille, niiden kasvulle, turvalle, hoivalle. Aukosta näkyy ulkomaailma, yhteys laajempaan ympäristöön. Pesän voi havaita ympäristöstä poikkeavana tai se voi mukautua paikkaansa väriltään. Teoksen pesiin voi kurkistaa sisään. Toiset ovat tyhjiä, mutta toiset kätkevät jotain sisäänsä.
taiteilijana Metsä, assistenttina Anni
Rapinoja
Metsikkö. Jalustalla seisovia puisia kiilakehyksiä.
Anni Rapinoja tarkentaa teoksillaan katseen metsän muotoihin, joihin ei yleensä tule kiinnittäneeksi huomiota. “Kuljin jo kauan sitten –ja kuljen edelleen– metsissä, rannoilla ja pellon pientareilla pieni diakehys mukanani ja katselen yhdellä silmällä sen läpi, rajaten näkymiä sekä lähelle että kauas. Aloin myös kuvaamaan näitä näkymiä ja myöhemmin syntyi ajatus jakaa muillekin näitä havaintoja elävistä maalauksista, joissa taiteilijana on itse metsä ja minä toimin lähinnä assistenttina.”
Anna Vasko
Kellari. Luonnonmateriaaleja ja niistä tehtyjä pigmenttejä sekä
maalauksia.
“Metsä tarjoaa sävyjä, syvyyttä ja ihmeteltävää. Keräilijänä tutkin sen antimia ja luon värejä ja sävyjä, pintoja ja struktuuria. Metsän peittämäksi joutumisen koen antautumiseksi sen voimille, virran vietäväksi, antaen metsän puhua kauttani. Kuoret, juuret, lehdet, jäkälät, kävyt, käävät… kaikki nämä metsä tarjoilee materiaalikseni laboratoriossa tutkittavaksi.”
Mänty. Helmin koristeltu juuttiköysi, kivikehä ja kangasajuruohoa Kubun pyhän haltiapuun ympärillä.
Kubun haltiapuu sai nimekseen Juustopuu, mikä yhtenä lukemattomista entisajan uhripuille annetuista nimityksistä viittaa puulle annettaviin lahjoihin. Entisaikaan joka talolla oli haltiapuu, joka suojeli talon väkeä ja toimi yhteytenä edesmenneisiin sukulaisiin sekä luonnonhenkiin. Puu oli jumalainen, koskematon ja kunnioitettu. Ihmisen ja puun välillä vallitsi kohtalonyhteys. Mitä tapahtui puulle, tapahtui ihmiselle.
Puun juurelle on istutettu kangasajuruohoa, joka on välttämätön ainakin kahdeksan perhoslajin toukille. Sillä elää myös erittäin uhanalainen dyynisulkanen.
Kuusi. Huopa- ja järviruokosäkeet ympäröivät puuta.
Tunnettu sananlasku “sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto” esiintyi ensimmäistä kertaa Kantelettaren sivuilla 1824, mutta jo 1702 Kemiössäkin pappina toimineen Henricus Floriniuksen sananlaskukirjassa esiintyy muunnelma: “Sitä hijttä palvellaan, jonga hijen helman alla ollaan”. (Hiisi tarkoitti tuolloin pyhää puuta tai paikka.) Vastaaa sananlasku löytyy myös mm. Islannin Egillin sagasta (n 1100-1200,) jossa se on muodossa “Sitä tammea on kunnioitettava, jonka alla asutaan”. Kansanperinnearkiston muistiinpanojen mukaan asuinpaikkaa etsittäessä yösijan helmansa alla tarjoava kuusi oli kuulemisen arvoinen. Jos puun haltia ei näyttänyt unia, tai ne olivat huonoja, ei paikalle kannattanut jäädä asumaan. Jos unet lupasivat hyvää, talon saattoi rakentaa. Joskus haltija osoitti unessa paikan, johon tuli istuttaa uhripuu, joskus puusta, jonka alla yövyttiin tuli talon kunnioitettu pyhä uhripuu.
Omenapuu. Niinestä ja kasvinosista tehtyjä hatijahahmoja.
Sana metsä on alunperin tarkoittanut reunaa, äärtä ja rajaa. Se oli kotipiirin laidalla siintävä loputtomiin kaikkialle ulottuva valtakunta, omine lakeineen, ihmisen tahtoon taipumattomine voimineen. Metsä ei kuulunut ihmiselle, mutta sen antimet olivat kuitenkin elinehto. Rajan ylitykseen tarvittiin lupa ja vieraassa valtakunnassa oli osoitettava kunnioitusta. Haltijoiden välityksellä oltiin yhteydessä metsään ja huolehdittiin siitä, ettei metsää loukattu.
Kaikista jumalallisista olennoista metsänhaltijat olivat esi-isiemme mielestä armahimmat. Julius Krohn 1869
Mänty. Lyöntimetallilla, petsillä, helmillä ja ampiaispesän puukuidulla koristeltuja kalloja.
Tietyillä eläimillä on ollut erityisasema suomalaisessa mytologiassa. Karhun kerrotaan syntyneen taivaassa ja olevan ihmisen totemistinen kantaisä. Rituaalisen metsästyksen huipennukseksi pidetyissä peijaisissa kallo vietiin erityiseen karhunkallohonkaan. Eläimen sielu voisi näin jatkaa vaellustaan ja palata jälleen maan päälle. Sielun mukana kulkeutuisivat myös ihmisten viestit karhujen emuulle. Roomalainen historioitsija Tacitus (n.55–120) kirjoitti matkaltaan Fenniaan, siellä elävistä okseista, jotka pitivät karhua esi-isänään ja helluuseista, joille hirvi oli symbolinen esi-isä. Teoksessa on käytetty luonnosta löydettyjä peurankalloja.
Mänty. Kaarnanpaloja, joihin on kaiverrettu ja maalattu risti.
Kansanperinteessämme tunnetaan tapa merkitä puita tärkeän tapahtuman yhteydessä. Puista käytetään sanaa karsikko. Kuolleen karsikko tehdään saattomatkalla hautausmaalle. Karsikkopuuhun kaiverrettiin kuolleen nimikirjaimet ja synnyin- ja kuolinaika tai risti. Levottomalle sielulle toivotaan rauhaa ja estetään vainajan hengen kotiinpaluu. Myöhemmin se jäi tavaksi kunnioittaa vainajan muistoa. Vanhimmat tunnetut karsikot ovat 1700-luvulta. Ristipuita tehdään edelleen Itä- ja Kaakkois-Virossa.
Metsikkö. Puissa on suojele/säästä-nauhoja ja metsikössä Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Puiden kansa -näyttelyyn vuonna 1997 tehty Hiisiteltta -teoksen puinen kehikko.
Hiidet olivat entisajan kylien yhteisiä pyhiä paikkoja, joihin on kokoonnuttiin pitämään yhteyttä luonnonhenkiin ja edesmenneisiin. Hiidessä oksaakaan ei saanut taittaa. Puihin kiinnitetyt nauhat toimivat monissa kulttuureissa kuin rukouksina toiveista, kiitollisuudesta ja kunnioituksesta. Voitkin halutessasi solmia oman nauhasi hiiden “maailman tolppaan”.
Metsätaloudessa nauhojen ilmestyminen metsään tietää hakkuiden käynnistymistä ja nauhoilla viestitään hakkuualueiden rajoista, koneen ajourista, varastointialueista ja säilytettävistä puista.
Nykysuomen sanakirja: hiisi
1. alkuaan pakanuuden ajan pyhä metsikkö, uhrilehto, kalmisto.
2. myöhemmin paha paikka, horna, helvetti.
Koivu. Oksilla lasten mekkoja ja paitoja.
Pihakoivusta on Suomessa tullut kodin ja omien juurien symboli paljolti Sakari Topeliuksen Koivu ja tähti -sadun ansiosta (1865). Sadussa Suomesta Venäjälle kaapatut lapset pakenevat vuosikymmenen kuluttua takaisin kotiinsa, jonka pihalla odottaa tuttu koivu ja lehvien välistä loistava iltatähti. Sadun esikuvana on Topeliuksen isoisän isän Kristoffer Toppeliuksen isonvihan aikainen ryöstö Venäjälle ja onnistunut pakomatka takasin kotiin. Satu muistuttaa Ukrainan tämän päivän tapahtumista. Ukrainasta on kaapattu Venäjälle kahden viimeisen sotavuoden aikana jopa 20 000 lasta.
Koivusta itsestään tuli vihan kohde Suomen metsätaloudessa, koska sille ei nähty käyttöä teollisuudessa. Koivua kutsuttiinkin takavuosikymmeninä ”metsien valkoiseksi valheeksi”. Koivut runnottiin järein konein maahan tai kaulattiin, kaadettiin ja jätettiin aloilleen vielä 1960-luvulla.
Raita. Puun koloissa värjättyjä kirsikan ja kriikunan kiviä.
Metsä tarjoaa eliöille erilaisia elinympäristöjä, joista jotkut ovat mikroskooppisen pieniä ja toiset monipeninkulmaisia. Lajit ovat löytäneet niistä jokaiseen ja sopeutuneet tarjolla oleviin olosuhteisiin. Eri puulajien tiedetään toimivan jopa satojen eri lajien elinympäristöinä ja vaikuttavan siten ekosysteemiin eri ikävaiheissaan lukemattomin tavoin.
Ihmiselle usein mitättömiltä näyttävät yksityiskohdat voivat tarjota joillekin lajeille välttämättömiä elinolosuhteita. Ekolokerot-teos muistuttaa näistä pienistä yksityiskohdista.
Tammi. Jouko Ollikaisen maalauksia varhaisista luonnontieteilijöistä ja luonnonsuojelijoista.
Ruotsin valtakunnassa ja sen itäosassa Suomessa käynnistyi 1740-luvulla tieteellinen vallankumous, jonka seurauksena luonnontieteilijät alkoivat selvittää ympäröivää maailmaamme.
Alhaalta ylös:
Carl von Linné (1707-1778), kasvitieteen professori, nykyaikaisen
ekologian isä, kehitti taksonomian perusteet. | Pehr Kalm
(1716–1779) pappi, tutkimusmatkailija, luonnontieteilijä, Suomen
puutarhatalouden isä. | Carl Reinhold Sahlberg (1779–1860)
luonnontieteiden professori, kartutti yliopiston hyönteis- ja
kasvikokoelmia, perusti Suomen ensimmäisen tieteellisen seuran. |
Carl Gustaf Mannerheim, (1797–1854) hallintomies, kreivi ja
hyönteistutkija, kuvasi lukuisia tieteelle uusia kovakuoriaislajeja.
| Zachris Topelius (1818-1898) perusti ensimmäisen suomalaisen
ympäristöjärjestön, Kevätyhtiön, mm. pikkulintujen suojelemiseksi. |
A.E. Nordenskiöld (1832–1901), tutkimusmatkailija, ehdotus
valtionpuistoista käynnisti luonnonsuojelualueiden perustamisen
pohjoismaissa. | Axel Palmén (1845-1919) eläintieteen professori,
lintututkimuksen uranuurtaja, perusti Tvärminnen eläintieteellisen
aseman, lintujen rengastuksen käynnistäjä.
Mänty. Puun ympärillä kierrätetystä puusta tehty penkki jossa muistolaattoja.
Kirjainyhdistelmä RE on uhanalaisuusarvioinnissa käytettävä
luokka, regionally extinct, paikallisesti sukupuuttoon kuollut.
Suomesta tähän luokkaan kuuluu nyt 312 lajia.
Kaipauksella muistaen on muistopaikka kuudelle Suomesta sukupuuttoon
hävinneelle lajille.
Ukkokauniainen, vesikko, leppäpisarpirkko ja surukirjokoisa todettiin hävinneeksi jo ensimmäisessä, vuonna 2000 julkaistussa arvioinnissa, tammihiiri vuonna 2010 ja kultasirkku vuonna 2019. Molemmat sinnittelivät sitä ennen erittäin uhanalaisten kategoriassa.
Tähän EN-luokkaan kuuluvan lajin vaara kadota luonnosta lähiaikoina on erittäin suuri. Viimeisimmässä arvioinnissa 4,1 prosenttia arvioiduista eliöistä luokiteltiin erittäin uhanalaisiksi, muun muassa tutut lintumme varpunen, tervapääsky, räystäspääsky ja hömötiainen. Vuosiluku muistolaatassa kertoo viimeisimmistä havainnoista, ennen RE-luokitusta.
Mänty. Huovasta rautalangasta tehty koriste puun ympärillä.
Metsässä puut ovat symbioosissa mykorritsasienten kanssa ja niiden välinen virta kuljettaa puille vettä ja ravinteita ja sienille sokeria. Mykorritsaverkossa puut lähettävät toisilleen myös varoituksia tuholaisten hyökätessä. Tietyillä metsän vanhimmilla ja suurimmilla puilla on havaittu olevan erityisen tärkeä rooli koko metsäyhteisön “wood wide webissä”. Emopuilla on enemmän yhteyksiä kuin muilla puilla, ne tartuttavat taimiin elintärkeitä sieniä ja ne toimittavat niille kasvuun tarvittavia ravinteita.
Metsikkö. Kätkettyjä erilaisia yksityiskohtia eri puolilla metsikköä.
Kussakin luonnonmetsässä elää tuhansia lajeja, jotka kytkeytyvät toisiinsa eilaisin riippuuvuussuhtein. Koko metsän ekosysteemi on alettu nähdä, eräänlaisena superorganismina, jossa monimutkaisen verkoston osaset vaikuttavat toisiinsa, hyötyvät ja ovat riippuvaisia toisistaan. Ravinnon kierron toteutuminen vaati useamman lajin yhteistyötä, jossa aine kiertää eliöiden välillä, erilaisten ketjujen kautta ja loputtomasti toistensa elämää ruokkien. Jokaisen lajin evoluutio tapahtuu yhdessä muiden lajien kanssa. Elämän keskeisimpiä ominaisuuksia ovatkin vuorovaikutus, riippuvuussuhteet ja kaiken kiertäminen.
Kaksi näyttelyä: 5.6.–31.8.2025 The Garden And The Hedge Piha, Pyhä, Metsä, Maa
Kaksi näyttelyä:
5.6.–31.8.2025 The Garden And the Hedge Piha, Pyhä, Metsä, Maa
Aukioloajat:
Ti-Su 11-17 (La: 11-15) Maanantaisin suljettu, tai varaa:
info@kubu.fi
Pääsymaksu:
10€ (7€ opiskelijat/eläkeläiset, lapset ilmaiseksi) Pääsylippu
oikeuttaa molemppiin näyttelyihin koko kesän ajan
Saavutettavuus:
Pohjakerros, jossa suurin osa teoksista on, on saavutettava. Osa
ympäristötaideteoksista on helppokulkuisessa metsikössä.
About Kubu:
Kubu on taiteilijavetoinen, riippumaton kulttuuritalo
Kemiönsaarella, jonka toiminnassa korostuvat monitaiteellisuus,
kestävän kehityksen periaatteet sekä yhteisöllisyys. Kubun
tavoitteena on tarjota paikka ajankohtaisille ekologisille ja
yhteiskunnallisille aiheille taiteen, tieteiden ja yhdessäoppimisen
keinoin.
Osoite:
Kulturhus Björkboda
Smedskullavägen 3
25860 Björkboda
Finland
Suunnittele vierailusi täällä
Low-energy website experiment Tämä mikrosivusto on vähäenerginen kokeilu, joka on saanut inspiraationsa monista samankaltaisista projekteista. Kuvien tiedostokoot on pienennetty vahvalla rasteroinnilla, ja verkkosivusto on staattinen ja paikallinen. Tämä tarkoittaa ettei se vaadi paljon energiaa kuluttavia palvelimia tai pilvipalveluita vaan pyörii pienellä Raspberry Pi -laitteella KUBUn tiloissa ja voisi toimia täysin aurinkoenergialla. Koska varsinainen kubu.fi-sivusto toimii yhä perinteisesti ja käytämme sosiaalista mediaa entiseen tapaan, tämän projektin tavoitteena ei ole merkittävät energiansäästöt vaan toimia meille oppimisharjoituksena ja toivottavasti inspiraationa muille, jotka haluavat kokeilla vähäenergisiä ratkaisuja tietotekniikassa ja viestinnässä.
Tuki: Kemiönsaari 700 juhlavuosirahasto (Föreningen Konstsamfundet & Kemiönsaaren kunta) & Svenska Kulturfonden
Kumppani Norpas festivaali
Työryhmä: Ritva Kovalainen, kuraattori, Piha,
Pyhä, Metsä, Maa -exhibition Eija Isojärvi & Ritva Kovalainen,
yhteisötaidetyöpajojen suunnittelu ja ohjaus Tuomo Tammenpää,
vastuullinen tuottaja, Kulturhus Björkboda
Sari Kippilä, tuottaja, Kulturhus Björkboda
Lisätietoja: Sari Kippilä +358 41 806 4766 sari@kubu.fi